Hukkaanheitetty

Tää tarina kertoo eräästä kaverista joka me menetettiin joitakin vuosia sitten. Kaikki kävi liian äkkiä ja meillä ois pitänyt olla vielä pitkä yhteinen taival edessä. Nuorina me toisiimme tutustuttiin, puistoissa istuttiin ja jutusteltiin. Tehtiin monen laista hommaa. Osa oli pahempaa osa oli somaa. Pahaa sanaa en sinusta pysty sanomaan, ainoastaan tapahtunutta lopullista tekemättömäksi anomaan. Nähtiin yhdessä kesät, talvet, nyt jäljellä on vain mielessämme arvet. Arvet nuo koskaan parantumaan ei tulla voi, mut äänesi ja naurusi korvissamme soi. Tiedän, että suuri oli elämäsi halu. Ystävien kesken. Nyt kaukana on nuo päivät somat jotka takaisin ei tule. Tää kipale ei todellakaan ole mikään kuje. Se on tarina kaverista jonka elämänlanka loppuun paloi. Todeta voin vain jälleen kerran kera näiden sanoin. Kuten jo totesin alussa stoorin, pitkä olisi ollut vielä matkamme yhteinen. En tosiaankaan tiedä miks pitä käydä tässä näin. Mut muistomme sinusta on loppuun asti pitävä. Ihan oikeesti meillä on sua ihan helvetin ikävä.

Terveisin: Joosu ja kamut vuosien takaa.