Ja pian koittaakin kesä.

Kesäkuuta kohti käymme mielin kirkkain.
Soi korvissamme sirinä kaukainen tuo heinäsirkkain.
Pellon laidassa pian lehmä tuo ruohoa taas syö.
Maajussi talikkonsa jälleen paskatunkioon lyö.
Ei päällään mies pololla ole paitaa lain.
Myös mieleltänsä järkkyneen kuvan hänestä mie sain.
Ei tiluksiltaan naista löydy laisinkaan.
Siis tyytyminen on hänen jälleen vasikkaan.
Nyt taitaa jäädä kirnuamatta kokonansa voi.
Kun navetasta syntisestä kiimahuudot soi.

Rieska tuli taloon.

Jeeps!

Ja nyt 19.5. lauantaina meille tuli sitten toinen sötjöskoira "Rieska" Rakkautta vain me tunnemme ja Lötjönen samoin. Hän on huomattavasti pienoisempi kuin Sötjös ja aivan sekava. Hädintuskin osaa kävellä. Erikoisuutenaan pikkusormen paksuiset kakat. Haju on sama kuin Sötjösen sonnissa. Pääasiassa nukkuu ja kisailee Lötjösen kanssa. Hän on "KIKKELSON" tai "RUNKMAN".

Pojat tahtoo pitää hauskaa!

Olipa kerran Mies joka meni metsään. Marjoja poimimaan päätynyt oli miekkonen tää. Aikansa varvikossa konttailtuaan mustikassa oli nenänpää. Vaan asustipa saloilla noilla muuan erakko oudon moinen. Liekö tuo ihminen lainkaan vaiko loinen. Tiirasi marjamiestä takaa puskan. Ajatteli mielessään ummetuksen tuskan. Ryntäsi kimppuun miehen kankun. Pökkäsi pesään tuhdin lankun. Mies tuosta huusi "Nytten mä suutun!" "Häivytkös siitä tai nuohoan sinunkin luukun!" Sattui siis näin kesällä kerran. Aikoihin noihin kun tapasi Paula sen Koivuniemen-Herran.

Että tämmöstä.