Ja pian koittaakin kesä.

Kesäkuuta kohti käymme mielin kirkkain.
Soi korvissamme sirinä kaukainen tuo heinäsirkkain.
Pellon laidassa pian lehmä tuo ruohoa taas syö.
Maajussi talikkonsa jälleen paskatunkioon lyö.
Ei päällään mies pololla ole paitaa lain.
Myös mieleltänsä järkkyneen kuvan hänestä mie sain.
Ei tiluksiltaan naista löydy laisinkaan.
Siis tyytyminen on hänen jälleen vasikkaan.
Nyt taitaa jäädä kirnuamatta kokonansa voi.
Kun navetasta syntisestä kiimahuudot soi.