Rikollinen mieli

Aivan ensimmäiseksi haluan tehdä selväksi, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole provosoida, taikka millään muotoa yllyttää kirjoituksen sisältämiin toimiin.
Olen aina pyrkinyt elämässäni menemään siitä mistä aita on niin sanotusti matalin. Jos olen joutunut turvautumaan pyrkimysteni saavuttamiseksi rikolliseen toimintaan, olen sen itselleni suonut, kuitenkin huomioiden ettei lähi- taikka ystäväpiiriini ole siitä joutunut kärsimään. Koska nyrkkisääntö tällaisessa “rosvon elämässä” on se ettei kaveria käräytetä elikä “vasikoida”, sekä kaverin entistä/nykyistä muijaa ei “jyystetä”!
“Ja lestinheittäjähän se on kaikkien kaveri”, lainatakseni Kalevi Haapojan repliikkiä elokuvasta Häjyt. Tämä sääntö pätee tosielämässäkin. Kunhan muistaa ettei myy “lestiä” henkilöille jotka tiukan paikan tullen ovat laulamassa kytille mistä ovat viinaksensa saaneet. Tämäkin on valitettavasti jouduttu kantapään kautta oppimaan. Mutta oppihan ei ojaan kaada.
Olen aikaisemmin kertoillut näkemykseni siitä antaako tilaisuus luvan rosvoukseen. Ja Tässä vielä kiteytykseni edellämainitun tekosen perusteluksi, jota ainakin itse noudatan.
Elikä... Jos olen “huonossa hapessa” kaupungilla aamuyön tunteina tepastellut, ja kotimatka on alkanut painaa jaloissa siihen malliin, että olen nähnyt parhaaksi napata tienposkessa olevan, vartioimattoman, moottoriajoneuvon taikka polkupyörän. Olen sen siitä niinsanotusti “lainannut”, ja perustellut tekemiseni näin: Jos ajoneuvon oikea omistaja ei ole paikalla kaipaamassa ajokkiaan, ja huomaa menetyksensä vaikkapa seuraavana aamuna/viikon kuluttua/ei koskaan. Olen tehnyt itselleni palveluksen ja aiheuttanut rosvouksen kohteelle ainoastaan mieliharmia tai loven kukkaroon. Ja koska jo mainitsin sen etten koskaan aiheuttaisi vastaanvanlaista kärsimystä tuntemilleni ihmisille, en nää syytä huonon omantunnon kantamiselle. Samasta syystä en osaa tuntea surua itselleni tuntemattomien ihmisten kärsimysten vuoksi. Ja uskon, että moni henkilö on ainakin tästä viimeisimmästä kommentistani kanssani samaa mieltä. “Poissa silmistä, poissa mielestä.”
Jos löydän maasta 100 euron setelin, en helvetissä mene sitä minnekään palauttamaan. Sama pätee lompakoihin, joista maasta, toisten taskuista löydettyäni, poistan käteisvarat ja palauttelen luotto, ynnä muut kortit esim. pankkeihin joista sitten nostan niistä pankin lupaaman löytöpalkkion.
Samaa ideologiaa käytän muidenkin rahanarvoisten/itseäni hyödyttävien, esineiden suhteen. Jos joku on jättänyt autonsa ovet lukitsematta ja etupenkillä köllöttelee esim. kännykkä/läppäri, koen ettei kyseisillä esineillä ole omistajalleen kovinkaan suurta arvoa ja mikäli hän ne menettäisi, ei hän siitä pahastuisi. Jos kuitenkin asia olisi toisin ja tavaroiden omistaja tulistuisi ja ilmoittaisi joutuneensa rosvouksen uhriksi, mielestäni ainoastaan häntä pitäisi sakottaa, tyhmyydestä. Olisi lukinnut autonsa ja pistänyt arvoesineet näkymättömiin, kuten järkevien ihmisten on tapana tehdä.
Huumerikollisuuteen en ryhdy tässä pureutumaan, vaikkakin siltä saralta löytyisi myös pieniä vinkkejä ja oppeja, mutta niiden väärinymmärtämis mahdollisuus on huomattavasti helpompaa. Ja en halua yllyttää enkä moralisoida.
Eläinkunnassa ja evoluution edistymisen kannalta on täysin normaalia, että nopeat syövät hitaat ja älykkäämmät lajit ovat oppineet hyödyntämään itseään tyhmempiä, yleensä alempiarvoisia lajeja. Miksi siis me ihmiskunnan edustajat, emme saisi käyttää tätä samaa menetelmää maksimoidaksemme oman hyvinvointimme? Tällä en tarkoita kuitenkaan sitä, ja en myöskään suvaitse, että esim. kehitysvammaiselta varastaminen olisi mielestäni hyväksyttävää sen helppouden takia. Kuitenkin jos pöllimäni polkupyörä edellämainitsemani kaltaiselle henkilölle kuuluu, ja tämä minulle selviää vasta jälkikäteen, en silloinkaan saa siitä tunnontuskia.
Ja jos joku älypää nyt tämän kirjoituksen myötä saa minusta jotenkin rasistisen kuvan, niin ihan turhaa. En ole rasisti, enkä sellaiseksi nää syytä tullakaan. Tämä perustelu siksi, koska “nipottajat” ovat taipuvaisia viilaamaan pilkkua ja keksimään omien suppeamielisten näkemystensä turvaksi kaikenlaista paskaa.
Älkää ryhtykö rikollisiin puuhiin, jos ette ole valmiita kantaamaan vastuuta tekemisistänne, koska olipa kuinka hyvä rosvo tahansa, niin jonain päivänä hänkin kiinni jää. Tavalla tai toisella. Ja muistakaa, että varkaalta on vaikea varastaa ja kusettajan kusettaminen vaatii aika paljon:)

Terkuin Joshua Samola

"Meidän Vauva"

“Meidän Vauvalle päivä taas paistaa. Välistä koisii ja tissiä maistaa.

Neuvolakäynneillä alkaa parkuun. Jalat jos kantais niin juoksis karkuun.


Meidän Vauvasta siitä on moneen. Välistä tuo mieleen sinappikoneen.

Paksut on posket ja perunanokka. Välistä pettää mullakin pokka.

Erittäin harvoin käyttää pottaa. Jos pyyhkiä yrität se nokkaan mottaa.

Naamariin vetelee purkeittain Pilttiä. Asusteena käytä ei edes kilttiä.

Supussa aina on pienoinen suu. Ja siten se tisun imutus onnistuu.

Kulu ei koskaan tuntia montaa. Taas kun on korjattava vaipoista sontaa.

Itku jos aina ei korvissa sois. Niin asiat ei paremmin kai olla vois.”


terkuin Joosu ite:) Samulle, Petelle ja Patelle terkkuja!!

"Tekstaripalstojen kavojenkohotus"

"En tiedä onko muiden paikkakuntien päivittäin ilmestyvissä ns. sanomalehdissä anonyymien nimimerkkien suosijoille varattu itsensä ilmaisemismuoto nimeltään “tekstaripalsta”? Ainakn kotikaupunkini Iisalmen Sanomista sellainen löytyy ja siitä aion tällä kertaa urputtaa.
Olenkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut suhtautumisestani anonyymiutta kohtaan ja tehnyt kantani selväksi joten ei siitä enempää. Olen kuitenkin ryhtynyt panemaan merkille mitä eriskummallisempia valituksen ja ihmettelyn aiheita joita ihmiset tällaisilla tekstaripalstoilla käsittelevät.
Avovaimoni kertoi juuri, että jonkin aikaa sitten eräs, totta kai nimeltä mainitsematon, “tekstailija” oli päivitellyt sitä kuinka ihmiset yleensä ottaen pitävät verhoja ikkunoissaan, ja pohdiskellut, että liekö näillä verhollisten ikkunoiden takana piileskelevillä kenties jotain salattavaa? Voi herran jestas! Eräs toinen oli taasen tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että alkoholistien pahin ongelma on se, että heidän täytyy juoda alkoholia. Hmmm....No, voisihan se tietenkin niinkin olla. Ja yleisintä kyseisen palstan materiaalia ovat viestit joissa ihmiset sättivät toisiaan henkilökohtaisista syistä. Soittaisivat hyvä jukara toisilleen ja puhuisivat suunsa puhtaaksi, koska yleensä viesteistä käy hyvinkin selväksi keitä niillä tarkoitetaan ja ketkä niitä lähettävät.
Kuitenkaan pääsyy tähän kirjoitukseen ei piile edellämainituissa “avautumisissa” vaan parannusehdotelmassa järjestelmän järkeistämiseksi ja turhanpäiväisten viestien vähentämiseksi.
Ensinnäkin viestiä ei pystyisi lähettämään kuin rekisteröidystä matkapuhelinnumerosta. Toisekseen viestissä tulisi käydä ilmi viestin lähettäjän nimi kokonaisuudessaan, joka tarkistettaisiin vielä varmuudenvuoksi. Uskon ja ainakin toivon, että tällainen järjestely saisi karsittua turhanpäiväiset “valitusviestit” pois ja vähentäisi “nipottamista” erinäisten, pääosin lainkaan “viestittäjälle” itselleen kuulumattomien asioiden suhteen. Myös harkinnan arvoinen parannusmenetelmä olisi viestin kappalehinnan nostaminen pilviin, joka mahdollisesti poistaisi turhien viestien yltiöpäisen lähettelyn.
Tällainen tekstaripalstan “kasvojenkohotus” saattaisi jopa lisätä lehden lukijakuntaa ja nostaisi lehden yleisimagoa, joka ainakin mainitsemani paikallisjulkaisun osalta on laskenut huimasti viimevuosien aikana. "

T. Joshua Samola. P.S Petelle terkkuja.

"Marsu maailmanmatkaaja"

“Eli Savossa marsu hyvätapainen.
Täynnä oli heinää tuo mursu pömppänapainen.
Nakattiin multiin heinäpellon maatumaan.
Vaan reinkarnaatioituikin Malesiaan.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.

Kerran kaupungissa Kalkutan.
Katulampussa kaupan takapihan.
Katsoo fakiiri kun jokin liikkuu.
Hindumarsuhan se siellä kiikkuu.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.

Olipa tiluksilla talonpojan.
Aikamiespoika Juntti-Pekan.
Katseessa näkymä harhainen.
hyttysmarsuparvin tapainen.
Nuo marsut maailmanmatkaajat.

Viimein päätyi suolle Malesian.
Lailla mainitun takapihan.
Löysi paikan niin rauhaisan.
Nurkan mangrovemetsän turvaisan.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.”


T. Joosu

"Savon Jesse James"

"Olen kreivi. Annan partani kasvaa.
Jos viiksivaha kesken loppuu, käytän huulirasvaa.
Ratsukseni en pollea kaipaa.
Kuitenkin hihaani sitä huitaisen suurimman osan aikaa.
Päätäni koppavasti lierihattu komistaa.
Kaulaani taasen lännenkoru somistaa.
Bootseissani ei koskaan ole varsia.
Syistä kai noista on kimmat mua joukoistaan alkanut karsia.
Lahkeet liian on lyhyet aina mun housuissa.
Pävät alkaa ja päätty aina kunnon nousuissa.
Tarkoita en kuitenkaan potenssia vehkeen.
Sätkänkin kääräsen sanomalehteen.
Olen kreivi ja markiisi näiden tanhuiden.
Pakenen poliisia yli Paloisvirran uiden.
Aamuisina tunteina alkaa apostolin kyyti jalkaani painaa.
Silloin meikäpoika parkkikselta autoja lainaa.
Sekavassa tilassa kurvaan päin puskaa.
Pian sitten skoudet miutkin putkaan kuskaa.
Mutta aamun tullen jälleen otan pullosta naukkaa.
Ja eikös jo kohta Savon Jesse James taasen raitilla laukkaa."

Joosu

"Tissien tasa-arvo"

Elelemme tasa-arvoisuuden kultaisia aikoja, mutta ovatko jotkut, Minna Haapkylän sanoja elokuvasta FC Venus lainatakseni, tasa-arvoisempia kuin toiset? Ajatellaanpa esim. niinkin yksinkertaista asiaa kuin alastomuus. Jos mies kuljeksii kesäisellä torilla ilman paitaa siihen tuskin kukaan kiinnittää sen kummempaa huomiota, saati siitä erityisesti pahastuu. Mutta laitetaanpa näiden miekkosten tilalle yläosattomia naikkosia niin johan alkaa kohina pottukauppiaiden keskuudessa yltyä. Tähän tilanteeseen vielä lisää löylyä lyödäkseni heitän kauniit ja pystyrintaiset leidit mäkeen ja korvaan heidät riippurintaisilla, raskausarpien koristamilla, kansaneläkettä nauttivalla tyttösillä, joilla elämän ehtoopuoli on jo käynnistynyt. Ja eikä aikaakaan kun sini-musta-valkoinen “valtiontaksi” heitä on jo kotiinsa kuskaamassa, kuskeinaan “ei niin hyvällä huumorilla” varustetut valtionpalkkalaiset. Vallitseeko naisten rintojen välillä epätasa-arvo? Ovatko kauniit ja kimmoisat rinnat tasa-arvoisempia kuin ikääntyneet lajitoverinsa? Ja tasa-arvoisuuden korkeimalla kunniapaikalla paistattelevat päiväänsä miesten, niinsanotusti virattomat nännykäiset, jotka saavat valtoimenaan retostella tasa-arvoisen valtiomme julkisillakin paikoilla. Olisi mielenkiintoista tietää päteekö sama seikka muihinkin ruumiinosiin. Esim. saako ulkomaalaistatuontia oleva “mahtimela” tasa-arvoisemman vastaanoton kesäisillä kaduillamme heiluessaan verraten skandinaviseen serkkuunsa, “tuppikulliin”?

t:Joosu

"Hassu jekku"

Vaikka seuraava kertomukseni saattaa joitakin häiritäkin, kerronpa sen silti. Tämä tapaus sijoittuu johonkin 90-luvun alkuun. Saimme veljeni kanssa nerokkaa idean harrastaa puhelinterroria ja päätimme kohdistaa sairaan huumorimme tällä kertaa eläkeläisiin. Varsinkin naissukupuoleen vaikkemme sovinisteja olekaan, ainoastaan sikoja. Etsimme puhelinluettelosta silloisen asuinpaikkamme eli Sonkajärven kohdalta naishenkilöiden numeroita joissa henkilön nimen kohdalla luki “eläk”. Soitimme numeroon ja esittäydyimme paikallislehden toimittajana ja kerroimme mummeleille heidän voittaneen 10 kiloa kahvia kyseisen ilmaisjakelulehden arvonnassa. Arvonta oli siis järjestetty kaikkien paikkakuntalaisten kesken jolloin siihen ei ollut itse tarvinnut osallistua. Kiitollisen tyytyväiset mummelit saivat myös kuulla, että heidän tulisi noutaa kahvinsa paikallisen palolaitoksen yhteydessä asuvalta palopäälliköltä joka oli vastuussa arvonnan järjestämisestä. Kahvit tulisi noutaa ennen kello neljää iltäpäivällä. Toistimme saman tarinan noin viidelle ikäneidolle. Asustelime aivan palolaitoksen kupeessa ja kello läheni neljää. Palolaitos on pitkän, loivasti viettävän pyörätien varrella ja kipusimme parvekkeelle ihastelemaan tulevaa sirkusta. Eipä aikaakaan kun mummeleita rupesi valumaan hissukseen rullapotkureillaan alas mäkeä ja suunnistavan palopäällikön ovelle jossa punaisen pöhöttyneenä, kenties krapulaisena, palomestari yritti selvitä asuntoonsa sisään tunkeilevan mummoparven invaasiolta. Aikamme mummojen sadattelua ja palopäällikön selittelyjä seurattuamme päätimme vaihtaa ilkivallan alaa konkreettisempaan suuntaan ja lähdimme heittelemään autoja kananmunilla. Sen pituinen se.

Ennustaja etana

Etanainen ennustaja.
Asusteli kodossansa.
Sarvillaan ennusteli aikoja tulevia, menneitä, olevia.
Kertoi sään kulloisen.
Itselleen niin mieluisen.
Sateinen kesä koittavi noille asukeille poloisille.
Hiirenkolon pienokaisille.
Säätä kuivaa povasi hän matosille maan.
Kodostansa pienoisesta.
Kotilolta kadonneesta.
Nääs etanat kun asu ei kuorissa.
Ei kävele housuissa suorissa maajussikaan.
Pellonpiennartaan.
Jo versoo pottu pellollansa.
Ajaneeko asiansa.
Pelättimme lintujen noiden.
Kaukaloiden tyhjyyttään ammottavien.
Edessä nyt porsaskatras huutaa.
Jo antaa luuta emäntä katille.
Eikä meidän Matille käy flaksi.
Ei tuo taksi kotiin latotansseista tyttöä.
Kaukana nuo ajat jo ovat.
Ajat menneet ja olevat.
Vaan ei vielä tulevat.
"Kysytään etanalta!"
Huutavi lapset.
Harmaahapset tuoleistansa.
Kiikkuvista kodeistansa.
Päivänsä viimeiset kuluttaa.
Jo odottaa multa maan sijoilleen asettujaa.
Odottaa ja odottaa.
Vaan koskaan tarpeekseen ei vieraita saa.

Joshua Samola

"Löhösohvareggae"

"Hei taas.
Nytpä ajattelin kertoilla eräästä huonekalusta.
Ei ei! Ei se oo mikään jalusta
Siispä aloitetaan kokonaan alusta.
Se paikan on vienyt eukon monen.
Äijät huomaansa kaappaa otaamaan ettonen.
On verraton vempain kotimme tää väriläiskä.
Tunnastakaa jo jokainen häiskä!
Jos löydätte itsenne tuolista.
Niin se on suurempi huolista.
Ja päivä alkaa ku repästy ois suolista.

Korttia ei kekoon tää asukki kanna.
Ei vuokraa maksa eikä ilmaseks anna.
Ja tää ei oo sit se yks "Sanna".
Kotiemme nurkissa loisena elelee.
Kun joku vaikka kuolla kupsahtaa,
se vain sikeitä vetelee.
Leppoisa hemmo ei nakkaa paskaa,
Vaikka lätkämatsin katveessa,
siihen äijät farttaa.

Pentujenkin suunnalta kurimusta saa.
Kimpassa pompitaan vaikka kengät jalassa.
Varsinki kun ensin käyty on kalassa.
Mudat, roskat silmilleen saa.
Muttei käy niitä siivoomaan.
Tämä onkin sitten hommia eukon.
Joka aamuisin tuo mieleen peikon.
Ei sellaista Rölliä!
En mä muista ala juttuja pölliä.
Mut silti mä tykkään eukon kanssa kölliä.

Laiskanlinnassamme on miltei kaikkea.
Perunalastuja, pizzan jämät ja joku "tämä!.
Ääh! Sen tunnistaminen on liian vaikea.
Jos kippaan pääni kaiteen yli.
Mietin tarkkaan ja muistelen.
Uneksin tuon Sohvan ihanaisen.
Kun kerran sen verhoitua uusiks sais.
Siinä se on.!
Kalliikso tulee?
No, Voi kuule ei vais.

Lautalla nopsaan Korkeasaareen.
Siellä saan tutustua harjanvarteen.
Kun riikinkukkoja hätyytän.
Niiltä sulkia nypin.
Lumivuohen pakeille sitten hypin.
Kerään valkoparran kyljestä kunnon tukon.
Sitten pakomatka kotiin uiden.
Nappaan matkalla koivuntuohta.
Varmaankin täysin suotta.

Mutta mitä vielä!
Valkovillakarvoin kuontaloin Sohvamme tunnetun.
Nyt perheenjäseneksin jo tunnustetun.
Ajattelen, "Raaski en koskaan luopua tuosta vuohesta.
Mutta kakoistaan sentään,
jotka valkeita ovat kuin tehty koivutuohesta.


By Joshua Samola

"Rappari Rappaaja"

"Rappari rappasi riimeistä rapin.
Saapui paikalle Heimonen kipikapin.
Aikoi Rapparilta rappauksen kieltää.
Keskiaikaista kurinpalautusta Rappariin mieltää.
Kutsui paikalle koko konkkaronkan.
Rappari vain nauroi kera kiljutonkan.
Saapui siis Lahtinen kera Pursiaisen.
Rappari siihen: "Anteeks, jos paskalta haisen!"
Pätkivät Rapparia Maglight lampulla.
Rapparipa puihuikin skoudet ympäri hampulla.
Nyt siis yhdessä rappaa koko sakki.
Kääntyi siis näin kyttien lakki.
Iskostui mieliinsä "Bronxin-rappi".
Mutta Rapparista tuosta tulikin pappi!"

Joosu. Huhhahhei!

"Kumpusaaren Kasvatit"

"Tervetuloa Iisalmeen. Kuppikuntaamme vittumaiseen.
Jos täällä et oo käynyt, niin tiedä et maailman menosta.
Hamppukaupungista ja tiukasta etukenosta.
Torin kulmalta yöksi "pikkumalmille" kuljetaan.
Selvältä elämänmenolta silmämme suljetaan.
Joskus herätään kyttien tunnistusrivistä.
Piristystä kun kaivataan päiväämme piristä.
Suuntaamme haukkuja muiltakin kuin koirilta satelee.
Poliisi pamppu kun vittumaisia neuvojaan jakelee.
Yrittänyt ei olla, mutta silti laitetaan.
Juoppoputkan pahnoille, kun matkaamme taitetaan.
Kesäisinä öinä katto päällämme ei loju.
Ellei sitten kyseessä ole joku, vitun pahvinkeräyskoju.
Kohmeloista elämän rataa kuljemme vain.
Onneksi pahvilaatikon Siwan takaa, bungalowikseni sain.
Entiset frendit alkaa mua kartaa.
No, ei se oo ihme. Meikä niiden silmille farttaa.
Alkaa tässä olla porttarit jo jokaiseen kauppaan.
Ihmekös tuo, kun nelinkontin Alkoon aina aamusta laukkaan.
Täytyy jättää taakseen kaupungin tomut.
Muuttaa Kumpusaareen!
Roudata sinne viimeiset rojut.
Ei siellä mulle kytät ala paasata.
Aamusta aamuun saatan baasia baasata.
Ennen mun kimpassa kuumimmat kissatkin hengas.
Kaikki siis ennen, ku musta tuli "Kumpiksen" puuttuvarengas."

"Humalan aiheuttama, ikävä selvänäolon tunne."

Kevättä rinnassa. Hormoonit pinnassa. Kesäiset päivät vietetään sit linnassa. Pääsiäinen tuli ja meni. Nyt vappua odottelemaan käymme. Uuno voi paksusti ja kusee minkä ehtii pitkin lattioita. Aamuisin pöydän alla kasa banaanin paksuisia paskoja. Hajulla minulta järjen nuo läjät vei, kalapuikkojen raaka-aineena on sei. Uuno Turhapuroa katson teeveestä nyt ma. Palaillaan kun jotain mieleen juolahtaa. Yrjöt kakanhajusta rinnoille kuolahtaa. Hipshei!

"Sukevan Kukko"

"Wellu ja Make. Alkaa ikä painaa. Mut ei se haittaa, moni on jo meistä vainaa.
Joka aamuinen avaus, korkin jengat riks raks! Lego-osasto pirin voimalla on mennyt paskaks.
Purkin pohjalla muutama Rambon Johni. "Ei saa ottaa viinan kans!" Vittu mulle menee koni!
Kohta täytyykin ostaa jo rollaattori, aikanaan olin Savon oma terminaattori.
Alkoon huitasen kohta kera taksin, jos rahat loppuu kesken, tuikkaan kuskia saksin.

"Kerään kaatikselta tabui kera pätkän. Poltan talon siinä missä tavan jätkä sätkän.
Kevättä rinnassa, hormonit pinnassa, selvät päivät vietetään linnassa.
Apteekissa tiskin taakse suoraan marssin. Oikeudessa teen jutusta pelkän farssin.
Ohikas nimeltään bensan on nimi. Meikästä tuli uusi Savipellon Timi.
Kättelytyylinä aina rannelukko. Turha pistää vastaan, Make on Sukevan Kukko!"


"Oot! Sä oot Sukevan Kukko! Sä oot Sukevan Kukko!"

"Make ei pysynyt yhteiskunnan kelkassa ja nykysin bunkkaa inkkarissa pahvisessa teltassa"
Ajan kanssa ajelee autolla ja kuvailee pätkiä vaik yhen viikonlopun ajalta."




"Päivät kuin hevoset nuo laukkaa ja meikäpoika kolupullosta ottaa aimo naukkaa.
Kävin joskus muinoin katkoilla. Päivät muuttuu toisiks tällasilla jatkoilla.
Oli mitä vaan, aina veetään hihaan. Liekkimopolla kurvaa Make Maxin pihaan.
Kantaa kaljaa ulos kaksin käsin. Vaksi yrittää estää. "Ihan sama!" Make vie ne väkisin.
Takasin inkkariin, Kämpään ryntää. Puliukoilta nenät nyrkillä kyntää."

"Näät mussa Pajukadun keisarin, Inkkarin herran. Soskunkin kassa sanoo "Voi yhden kerran!"
Ei tähän suuntaan lentele Amorin nuolet, mutta mainitsepa siitä niin heti vittu kuolet.
Poliisia heitän aamuisin herätyskellolla. Luulen niitä tontuiks, ku oon niin vitun pellolla.
Rossossa maksan safkat keskisormen näytöllä. Tipaton tammikuukin alkaa pään täytöllä.
Turha mulle opettaa mitään sun on, kaupan jonossa kamppaan ukin jos mummon."


"Oot! Sä oot Sukevan Kukko! Sä oot Sukevan Kukko!"

"Make ei pysynyt yhteiskunnan kelkassa ja nykysin bunkkaa inkkarissa pahvisessa teltassa"
Ajan kanssa ajelee autolla ja kuvailee pätkiä vaik yhen viikonlopun ajalta."


Tv. Joosu & Pate

Kaamosmasennuksenpoisto-ohjelma

"Syksy kun saapui kylään pieneen,
päässyt ei mies enää sieneen.
Päätti hän kuluttaa tulevan talven tään,
syöden possun, täyttäen pään.
Jouluna possu siis uuniin hipsi,
pöydässä kera tarjottiin sipsi.
Uuutenavuonna mies alasti huusi,
palaa sai myös joulukuusi.
Hiihtolomalla ladulle taasen aikoi,
juoppoputkaan siis itsensä taikoi.
Kevään tullessa luunsa putkasta keräsi,
aamulla vihdoin mielisairaalasta heräsi.
Silloin hän elämän uuden tyyppäs,
talven tuon sijaan myös kesänkin ryyppäs."

Uuno talsi taloon korkeaan.

Hipphei!

Kävimme eilen hakemassa Paten ja Piian kanssa Uunon, basset houndin rodultaan, Riihimäeltä. Ajomatkaa kertyi miltei 900 kilsaa, mutta se kannatti. Hän on keltavalkoinen väritykseltään ja urospuoleinen kuten nimikin kertonee. Ikää 10 viikkoa, mutta edelleen täysin vauva. Innolla jäämme odottelemaan millainen vötkylä hänestä kehittyy, minulla kun on ennestään kokemusta vain naaraspuolisista makkarakoirista:) Kevättä kohden käymme mielin kirkkaina ynnä kieroutunein. Moi taas!