Epelien maihinnousu.

Hiijohoi!

Olen jo pitkään (vuosia) pohdiskellut kirjan kirjoittamista. Kyseinen nide tulisi sisältämään elämänkerrallisia otteita vuosien varrelta esikuvanaan omakohtaiset kokemukseni. Osittain fiktiota ja osittain faktaa. Pääosissa itse ja sekopäiset narkomaani/alkoholisti/sekakäyttäjä kamuni. Aino ongelma on vain se että en jaksa kirjoittaa sitä. Olisi helpompi sanella se nauhalle ja antaa jonkun muun hoitaa kirjoitustyö. Joka tapauksessa tapahtumien ajoitus oikeaan kaavaan olisi vaikeaa koska suurinosa tapauksista jotka kirjan sivuille ihmisiä huvittamaan päätyisivät on alunperin toteutettu enemmän tai vähemmän jonkin aineen vaikutuksenalaisena. Tämä taas luo sisältöön tietyn asteisen fiktiivisyyden. Mikä ei kuiteskaan lie pahasta. Kirjan nimeksi tulisi yllämainitsemani "Epelien maihinnousu". Palaan asiaan uudemmankerran kunhan olen asiaa lisää hautonut. Hips!

Huhhahhei Mensa järjen vei!

Joo-o! Nyt sitten iski kerralla kaamea onnistumisten ylikuormitus. Pääsin Mensaan tuloksella 156 24:n keskijakaumalla. Raja jonka taakseni jätin kulki 148:ssa. Keksin myös uuden suomenkielen sanan joka kieliopillisesti olisi korrekti ja pituudellaan pääsisi ennätysten kirjaan. Olen Guinnessille jo alustavan ehdotelman lähettänyt, johon he myöntävästi vastasivat. Muutama kuukausi menee että se vahvistetaan ja käsitellään lopullisesti. Siis se sana on "punavatsakaliforniansalamanterivoileipäkakkulapiollisellakaan". Sanan tarkemman selityksen voi tarkastaa: "Lintukoto" nimisestä älykkyystestejä sekä muita oveluuksia sisältävästä sivustosta hakusanalla "suomenkielen pisin "hassu" sana. Onneksi olkoon Joosu. Sinä se et ihan tylsäpäinen "sanaseppo" olekaan! Otin myös uuden tatuoinnin. Pikku Myy seistä töröttää vasemmassa kämmenpöydässäni tuulenpuuskat ympärillään hyrräten. Ei pitäisi antaa itselleen liikaa suosionosoituksia moisten saavutusten tiimoilta, mutta kun muutakaan tekemistä ei ota keksiäkseen. Siispä jatkan vanhaan, tuttuun tapaan erillaisten erityisominaisuuksia vaativien puhdetöiden tekemistä ja maailmanvalloitukseni loppuun saattamista. Hyvää yötä.

Heinäkuu muistuttaa itsestään nuhan muodossa. Heinänuhan! Hahahahaa!

Juhannus meni ihan ok. Jopa selvinpäin, johtunee siitä että join viikon ennen sitä putkeen ja kunto ynnä rahat oli loppu. Törmäsin oudosti "Anaan" kaupungilla ja vietimme muistojen täyteisen yön hotelli Alexandriassa. Varmaan eka kerta viiteen vuoteen kun juteltiin kunnolla. Noh siitä se sitten seuraava päivä koitti ja sain turpaani tuntemattomalta henkilöltä myös tunnistamattomaksi jääneestä syystä. Sekopäitä nyt aina riittää. Juttu rosikseen ja massit mulle. Sopii kuvioon:) Aloitin käymään akupunktiossa juomisen takia ja ihmekumma siitä on ollut apua. Liekö vaikutus placebomainen vai mikä mutta samapa tuo kunhan auttaa. Vuosien 1998-2006 välinen "putki" riittänee sammuttamaan janoni joksikin aikaa. Pitänee yrittää välttää esim. sipsejä ettei suu pääse jälleen kuivumaan:)

Ja pian koittaakin kesä.

Kesäkuuta kohti käymme mielin kirkkain.
Soi korvissamme sirinä kaukainen tuo heinäsirkkain.
Pellon laidassa pian lehmä tuo ruohoa taas syö.
Maajussi talikkonsa jälleen paskatunkioon lyö.
Ei päällään mies pololla ole paitaa lain.
Myös mieleltänsä järkkyneen kuvan hänestä mie sain.
Ei tiluksiltaan naista löydy laisinkaan.
Siis tyytyminen on hänen jälleen vasikkaan.
Nyt taitaa jäädä kirnuamatta kokonansa voi.
Kun navetasta syntisestä kiimahuudot soi.

Rieska tuli taloon.

Jeeps!

Ja nyt 19.5. lauantaina meille tuli sitten toinen sötjöskoira "Rieska" Rakkautta vain me tunnemme ja Lötjönen samoin. Hän on huomattavasti pienoisempi kuin Sötjös ja aivan sekava. Hädintuskin osaa kävellä. Erikoisuutenaan pikkusormen paksuiset kakat. Haju on sama kuin Sötjösen sonnissa. Pääasiassa nukkuu ja kisailee Lötjösen kanssa. Hän on "KIKKELSON" tai "RUNKMAN".

Pojat tahtoo pitää hauskaa!

Olipa kerran Mies joka meni metsään. Marjoja poimimaan päätynyt oli miekkonen tää. Aikansa varvikossa konttailtuaan mustikassa oli nenänpää. Vaan asustipa saloilla noilla muuan erakko oudon moinen. Liekö tuo ihminen lainkaan vaiko loinen. Tiirasi marjamiestä takaa puskan. Ajatteli mielessään ummetuksen tuskan. Ryntäsi kimppuun miehen kankun. Pökkäsi pesään tuhdin lankun. Mies tuosta huusi "Nytten mä suutun!" "Häivytkös siitä tai nuohoan sinunkin luukun!" Sattui siis näin kesällä kerran. Aikoihin noihin kun tapasi Paula sen Koivuniemen-Herran.

Että tämmöstä.

Viikonloppua vietän mä.

heps vaan!

Olen koko viikolopun kuunnellut Jefferson Airplanen "white rabbit" biisiä ja tutkiskellut "Liisa ihmemaassa" ideologiaa. Päätin ottaa vasempaan kämmen selkään kani-tatuoinnin. Onkohan siinäkään mieltä? Eipä noissa edellisissäkään pahemmin. Pitäs jaxaa lukea sitä perhanan geeniteknologiaakin, mutta eipä tuo vielä ole oikein iskenyt. Pitänee lähteä nukkumaan kun tuo kellokin jo 02.00 kohta on.