Taipaleemme kauas aatoksissain kantaa.
Tie syksyinen rinnan kaislojen.
Tajuntani reitin kaltainen.
Kyselemme "Miten tänne tulimme?"
Miten yhteen sulimme.
Oliko matkamme tuo kohden ruusutarhaa,
Unelmaa ja halujen, toiveiden harhaa.
Et vastausta kysymykseeni anna.
En siitä kauaa kaunaa kanna.
Parempi kai elää unelmassa,
kuin maailmassa ja ruumiissa palelevassa.
Matkaamme jatkan kera ajatusten.
Kohden rantaa toiveiden.
Pian matka loppu on.
Saavutamme pian aatosten rannikon.
Ei löydy rannalta tuolta hakemaani.
Ei tuonut onnea löytämäni talismaani.
Hiekkaan rannan sen syvään kaivan.
Rakennan kaarnasta pienen laivan.
Laivan matkaan tuuppaan kera toiveiden.
Rannikolle onnen toivon sen päätyen.
Vaan ei päätynyt toive ulappaan laajaan.
Lammikon savisen rantaan, vain kaarnalaivaan.
Selkäni lammikolle tuolle käännän.
Pois itseni sen läheisyydestä väännän.
Jatkan matkaa pitkin tietä toiveiden.
Sinut sillä vielä joskus kohdaten."
Lyrix and all by Joshua "Jah Hookah" Samola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti