"Hassu jekku"

Vaikka seuraava kertomukseni saattaa joitakin häiritäkin, kerronpa sen silti. Tämä tapaus sijoittuu johonkin 90-luvun alkuun. Saimme veljeni kanssa nerokkaa idean harrastaa puhelinterroria ja päätimme kohdistaa sairaan huumorimme tällä kertaa eläkeläisiin. Varsinkin naissukupuoleen vaikkemme sovinisteja olekaan, ainoastaan sikoja. Etsimme puhelinluettelosta silloisen asuinpaikkamme eli Sonkajärven kohdalta naishenkilöiden numeroita joissa henkilön nimen kohdalla luki “eläk”. Soitimme numeroon ja esittäydyimme paikallislehden toimittajana ja kerroimme mummeleille heidän voittaneen 10 kiloa kahvia kyseisen ilmaisjakelulehden arvonnassa. Arvonta oli siis järjestetty kaikkien paikkakuntalaisten kesken jolloin siihen ei ollut itse tarvinnut osallistua. Kiitollisen tyytyväiset mummelit saivat myös kuulla, että heidän tulisi noutaa kahvinsa paikallisen palolaitoksen yhteydessä asuvalta palopäälliköltä joka oli vastuussa arvonnan järjestämisestä. Kahvit tulisi noutaa ennen kello neljää iltäpäivällä. Toistimme saman tarinan noin viidelle ikäneidolle. Asustelime aivan palolaitoksen kupeessa ja kello läheni neljää. Palolaitos on pitkän, loivasti viettävän pyörätien varrella ja kipusimme parvekkeelle ihastelemaan tulevaa sirkusta. Eipä aikaakaan kun mummeleita rupesi valumaan hissukseen rullapotkureillaan alas mäkeä ja suunnistavan palopäällikön ovelle jossa punaisen pöhöttyneenä, kenties krapulaisena, palomestari yritti selvitä asuntoonsa sisään tunkeilevan mummoparven invaasiolta. Aikamme mummojen sadattelua ja palopäällikön selittelyjä seurattuamme päätimme vaihtaa ilkivallan alaa konkreettisempaan suuntaan ja lähdimme heittelemään autoja kananmunilla. Sen pituinen se.

Ennustaja etana

Etanainen ennustaja.
Asusteli kodossansa.
Sarvillaan ennusteli aikoja tulevia, menneitä, olevia.
Kertoi sään kulloisen.
Itselleen niin mieluisen.
Sateinen kesä koittavi noille asukeille poloisille.
Hiirenkolon pienokaisille.
Säätä kuivaa povasi hän matosille maan.
Kodostansa pienoisesta.
Kotilolta kadonneesta.
Nääs etanat kun asu ei kuorissa.
Ei kävele housuissa suorissa maajussikaan.
Pellonpiennartaan.
Jo versoo pottu pellollansa.
Ajaneeko asiansa.
Pelättimme lintujen noiden.
Kaukaloiden tyhjyyttään ammottavien.
Edessä nyt porsaskatras huutaa.
Jo antaa luuta emäntä katille.
Eikä meidän Matille käy flaksi.
Ei tuo taksi kotiin latotansseista tyttöä.
Kaukana nuo ajat jo ovat.
Ajat menneet ja olevat.
Vaan ei vielä tulevat.
"Kysytään etanalta!"
Huutavi lapset.
Harmaahapset tuoleistansa.
Kiikkuvista kodeistansa.
Päivänsä viimeiset kuluttaa.
Jo odottaa multa maan sijoilleen asettujaa.
Odottaa ja odottaa.
Vaan koskaan tarpeekseen ei vieraita saa.

Joshua Samola

"Löhösohvareggae"

"Hei taas.
Nytpä ajattelin kertoilla eräästä huonekalusta.
Ei ei! Ei se oo mikään jalusta
Siispä aloitetaan kokonaan alusta.
Se paikan on vienyt eukon monen.
Äijät huomaansa kaappaa otaamaan ettonen.
On verraton vempain kotimme tää väriläiskä.
Tunnastakaa jo jokainen häiskä!
Jos löydätte itsenne tuolista.
Niin se on suurempi huolista.
Ja päivä alkaa ku repästy ois suolista.

Korttia ei kekoon tää asukki kanna.
Ei vuokraa maksa eikä ilmaseks anna.
Ja tää ei oo sit se yks "Sanna".
Kotiemme nurkissa loisena elelee.
Kun joku vaikka kuolla kupsahtaa,
se vain sikeitä vetelee.
Leppoisa hemmo ei nakkaa paskaa,
Vaikka lätkämatsin katveessa,
siihen äijät farttaa.

Pentujenkin suunnalta kurimusta saa.
Kimpassa pompitaan vaikka kengät jalassa.
Varsinki kun ensin käyty on kalassa.
Mudat, roskat silmilleen saa.
Muttei käy niitä siivoomaan.
Tämä onkin sitten hommia eukon.
Joka aamuisin tuo mieleen peikon.
Ei sellaista Rölliä!
En mä muista ala juttuja pölliä.
Mut silti mä tykkään eukon kanssa kölliä.

Laiskanlinnassamme on miltei kaikkea.
Perunalastuja, pizzan jämät ja joku "tämä!.
Ääh! Sen tunnistaminen on liian vaikea.
Jos kippaan pääni kaiteen yli.
Mietin tarkkaan ja muistelen.
Uneksin tuon Sohvan ihanaisen.
Kun kerran sen verhoitua uusiks sais.
Siinä se on.!
Kalliikso tulee?
No, Voi kuule ei vais.

Lautalla nopsaan Korkeasaareen.
Siellä saan tutustua harjanvarteen.
Kun riikinkukkoja hätyytän.
Niiltä sulkia nypin.
Lumivuohen pakeille sitten hypin.
Kerään valkoparran kyljestä kunnon tukon.
Sitten pakomatka kotiin uiden.
Nappaan matkalla koivuntuohta.
Varmaankin täysin suotta.

Mutta mitä vielä!
Valkovillakarvoin kuontaloin Sohvamme tunnetun.
Nyt perheenjäseneksin jo tunnustetun.
Ajattelen, "Raaski en koskaan luopua tuosta vuohesta.
Mutta kakoistaan sentään,
jotka valkeita ovat kuin tehty koivutuohesta.


By Joshua Samola

"Rappari Rappaaja"

"Rappari rappasi riimeistä rapin.
Saapui paikalle Heimonen kipikapin.
Aikoi Rapparilta rappauksen kieltää.
Keskiaikaista kurinpalautusta Rappariin mieltää.
Kutsui paikalle koko konkkaronkan.
Rappari vain nauroi kera kiljutonkan.
Saapui siis Lahtinen kera Pursiaisen.
Rappari siihen: "Anteeks, jos paskalta haisen!"
Pätkivät Rapparia Maglight lampulla.
Rapparipa puihuikin skoudet ympäri hampulla.
Nyt siis yhdessä rappaa koko sakki.
Kääntyi siis näin kyttien lakki.
Iskostui mieliinsä "Bronxin-rappi".
Mutta Rapparista tuosta tulikin pappi!"

Joosu. Huhhahhei!

"Kumpusaaren Kasvatit"

"Tervetuloa Iisalmeen. Kuppikuntaamme vittumaiseen.
Jos täällä et oo käynyt, niin tiedä et maailman menosta.
Hamppukaupungista ja tiukasta etukenosta.
Torin kulmalta yöksi "pikkumalmille" kuljetaan.
Selvältä elämänmenolta silmämme suljetaan.
Joskus herätään kyttien tunnistusrivistä.
Piristystä kun kaivataan päiväämme piristä.
Suuntaamme haukkuja muiltakin kuin koirilta satelee.
Poliisi pamppu kun vittumaisia neuvojaan jakelee.
Yrittänyt ei olla, mutta silti laitetaan.
Juoppoputkan pahnoille, kun matkaamme taitetaan.
Kesäisinä öinä katto päällämme ei loju.
Ellei sitten kyseessä ole joku, vitun pahvinkeräyskoju.
Kohmeloista elämän rataa kuljemme vain.
Onneksi pahvilaatikon Siwan takaa, bungalowikseni sain.
Entiset frendit alkaa mua kartaa.
No, ei se oo ihme. Meikä niiden silmille farttaa.
Alkaa tässä olla porttarit jo jokaiseen kauppaan.
Ihmekös tuo, kun nelinkontin Alkoon aina aamusta laukkaan.
Täytyy jättää taakseen kaupungin tomut.
Muuttaa Kumpusaareen!
Roudata sinne viimeiset rojut.
Ei siellä mulle kytät ala paasata.
Aamusta aamuun saatan baasia baasata.
Ennen mun kimpassa kuumimmat kissatkin hengas.
Kaikki siis ennen, ku musta tuli "Kumpiksen" puuttuvarengas."

"Humalan aiheuttama, ikävä selvänäolon tunne."

Kevättä rinnassa. Hormoonit pinnassa. Kesäiset päivät vietetään sit linnassa. Pääsiäinen tuli ja meni. Nyt vappua odottelemaan käymme. Uuno voi paksusti ja kusee minkä ehtii pitkin lattioita. Aamuisin pöydän alla kasa banaanin paksuisia paskoja. Hajulla minulta järjen nuo läjät vei, kalapuikkojen raaka-aineena on sei. Uuno Turhapuroa katson teeveestä nyt ma. Palaillaan kun jotain mieleen juolahtaa. Yrjöt kakanhajusta rinnoille kuolahtaa. Hipshei!

"Sukevan Kukko"

"Wellu ja Make. Alkaa ikä painaa. Mut ei se haittaa, moni on jo meistä vainaa.
Joka aamuinen avaus, korkin jengat riks raks! Lego-osasto pirin voimalla on mennyt paskaks.
Purkin pohjalla muutama Rambon Johni. "Ei saa ottaa viinan kans!" Vittu mulle menee koni!
Kohta täytyykin ostaa jo rollaattori, aikanaan olin Savon oma terminaattori.
Alkoon huitasen kohta kera taksin, jos rahat loppuu kesken, tuikkaan kuskia saksin.

"Kerään kaatikselta tabui kera pätkän. Poltan talon siinä missä tavan jätkä sätkän.
Kevättä rinnassa, hormonit pinnassa, selvät päivät vietetään linnassa.
Apteekissa tiskin taakse suoraan marssin. Oikeudessa teen jutusta pelkän farssin.
Ohikas nimeltään bensan on nimi. Meikästä tuli uusi Savipellon Timi.
Kättelytyylinä aina rannelukko. Turha pistää vastaan, Make on Sukevan Kukko!"


"Oot! Sä oot Sukevan Kukko! Sä oot Sukevan Kukko!"

"Make ei pysynyt yhteiskunnan kelkassa ja nykysin bunkkaa inkkarissa pahvisessa teltassa"
Ajan kanssa ajelee autolla ja kuvailee pätkiä vaik yhen viikonlopun ajalta."




"Päivät kuin hevoset nuo laukkaa ja meikäpoika kolupullosta ottaa aimo naukkaa.
Kävin joskus muinoin katkoilla. Päivät muuttuu toisiks tällasilla jatkoilla.
Oli mitä vaan, aina veetään hihaan. Liekkimopolla kurvaa Make Maxin pihaan.
Kantaa kaljaa ulos kaksin käsin. Vaksi yrittää estää. "Ihan sama!" Make vie ne väkisin.
Takasin inkkariin, Kämpään ryntää. Puliukoilta nenät nyrkillä kyntää."

"Näät mussa Pajukadun keisarin, Inkkarin herran. Soskunkin kassa sanoo "Voi yhden kerran!"
Ei tähän suuntaan lentele Amorin nuolet, mutta mainitsepa siitä niin heti vittu kuolet.
Poliisia heitän aamuisin herätyskellolla. Luulen niitä tontuiks, ku oon niin vitun pellolla.
Rossossa maksan safkat keskisormen näytöllä. Tipaton tammikuukin alkaa pään täytöllä.
Turha mulle opettaa mitään sun on, kaupan jonossa kamppaan ukin jos mummon."


"Oot! Sä oot Sukevan Kukko! Sä oot Sukevan Kukko!"

"Make ei pysynyt yhteiskunnan kelkassa ja nykysin bunkkaa inkkarissa pahvisessa teltassa"
Ajan kanssa ajelee autolla ja kuvailee pätkiä vaik yhen viikonlopun ajalta."


Tv. Joosu & Pate