"Meidän Vauva"

“Meidän Vauvalle päivä taas paistaa. Välistä koisii ja tissiä maistaa.

Neuvolakäynneillä alkaa parkuun. Jalat jos kantais niin juoksis karkuun.


Meidän Vauvasta siitä on moneen. Välistä tuo mieleen sinappikoneen.

Paksut on posket ja perunanokka. Välistä pettää mullakin pokka.

Erittäin harvoin käyttää pottaa. Jos pyyhkiä yrität se nokkaan mottaa.

Naamariin vetelee purkeittain Pilttiä. Asusteena käytä ei edes kilttiä.

Supussa aina on pienoinen suu. Ja siten se tisun imutus onnistuu.

Kulu ei koskaan tuntia montaa. Taas kun on korjattava vaipoista sontaa.

Itku jos aina ei korvissa sois. Niin asiat ei paremmin kai olla vois.”


terkuin Joosu ite:) Samulle, Petelle ja Patelle terkkuja!!

"Tekstaripalstojen kavojenkohotus"

"En tiedä onko muiden paikkakuntien päivittäin ilmestyvissä ns. sanomalehdissä anonyymien nimimerkkien suosijoille varattu itsensä ilmaisemismuoto nimeltään “tekstaripalsta”? Ainakn kotikaupunkini Iisalmen Sanomista sellainen löytyy ja siitä aion tällä kertaa urputtaa.
Olenkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut suhtautumisestani anonyymiutta kohtaan ja tehnyt kantani selväksi joten ei siitä enempää. Olen kuitenkin ryhtynyt panemaan merkille mitä eriskummallisempia valituksen ja ihmettelyn aiheita joita ihmiset tällaisilla tekstaripalstoilla käsittelevät.
Avovaimoni kertoi juuri, että jonkin aikaa sitten eräs, totta kai nimeltä mainitsematon, “tekstailija” oli päivitellyt sitä kuinka ihmiset yleensä ottaen pitävät verhoja ikkunoissaan, ja pohdiskellut, että liekö näillä verhollisten ikkunoiden takana piileskelevillä kenties jotain salattavaa? Voi herran jestas! Eräs toinen oli taasen tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että alkoholistien pahin ongelma on se, että heidän täytyy juoda alkoholia. Hmmm....No, voisihan se tietenkin niinkin olla. Ja yleisintä kyseisen palstan materiaalia ovat viestit joissa ihmiset sättivät toisiaan henkilökohtaisista syistä. Soittaisivat hyvä jukara toisilleen ja puhuisivat suunsa puhtaaksi, koska yleensä viesteistä käy hyvinkin selväksi keitä niillä tarkoitetaan ja ketkä niitä lähettävät.
Kuitenkaan pääsyy tähän kirjoitukseen ei piile edellämainituissa “avautumisissa” vaan parannusehdotelmassa järjestelmän järkeistämiseksi ja turhanpäiväisten viestien vähentämiseksi.
Ensinnäkin viestiä ei pystyisi lähettämään kuin rekisteröidystä matkapuhelinnumerosta. Toisekseen viestissä tulisi käydä ilmi viestin lähettäjän nimi kokonaisuudessaan, joka tarkistettaisiin vielä varmuudenvuoksi. Uskon ja ainakin toivon, että tällainen järjestely saisi karsittua turhanpäiväiset “valitusviestit” pois ja vähentäisi “nipottamista” erinäisten, pääosin lainkaan “viestittäjälle” itselleen kuulumattomien asioiden suhteen. Myös harkinnan arvoinen parannusmenetelmä olisi viestin kappalehinnan nostaminen pilviin, joka mahdollisesti poistaisi turhien viestien yltiöpäisen lähettelyn.
Tällainen tekstaripalstan “kasvojenkohotus” saattaisi jopa lisätä lehden lukijakuntaa ja nostaisi lehden yleisimagoa, joka ainakin mainitsemani paikallisjulkaisun osalta on laskenut huimasti viimevuosien aikana. "

T. Joshua Samola. P.S Petelle terkkuja.

"Marsu maailmanmatkaaja"

“Eli Savossa marsu hyvätapainen.
Täynnä oli heinää tuo mursu pömppänapainen.
Nakattiin multiin heinäpellon maatumaan.
Vaan reinkarnaatioituikin Malesiaan.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.

Kerran kaupungissa Kalkutan.
Katulampussa kaupan takapihan.
Katsoo fakiiri kun jokin liikkuu.
Hindumarsuhan se siellä kiikkuu.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.

Olipa tiluksilla talonpojan.
Aikamiespoika Juntti-Pekan.
Katseessa näkymä harhainen.
hyttysmarsuparvin tapainen.
Nuo marsut maailmanmatkaajat.

Viimein päätyi suolle Malesian.
Lailla mainitun takapihan.
Löysi paikan niin rauhaisan.
Nurkan mangrovemetsän turvaisan.
Tuo marsu maailmanmatkaaja.”


T. Joosu

"Savon Jesse James"

"Olen kreivi. Annan partani kasvaa.
Jos viiksivaha kesken loppuu, käytän huulirasvaa.
Ratsukseni en pollea kaipaa.
Kuitenkin hihaani sitä huitaisen suurimman osan aikaa.
Päätäni koppavasti lierihattu komistaa.
Kaulaani taasen lännenkoru somistaa.
Bootseissani ei koskaan ole varsia.
Syistä kai noista on kimmat mua joukoistaan alkanut karsia.
Lahkeet liian on lyhyet aina mun housuissa.
Pävät alkaa ja päätty aina kunnon nousuissa.
Tarkoita en kuitenkaan potenssia vehkeen.
Sätkänkin kääräsen sanomalehteen.
Olen kreivi ja markiisi näiden tanhuiden.
Pakenen poliisia yli Paloisvirran uiden.
Aamuisina tunteina alkaa apostolin kyyti jalkaani painaa.
Silloin meikäpoika parkkikselta autoja lainaa.
Sekavassa tilassa kurvaan päin puskaa.
Pian sitten skoudet miutkin putkaan kuskaa.
Mutta aamun tullen jälleen otan pullosta naukkaa.
Ja eikös jo kohta Savon Jesse James taasen raitilla laukkaa."

Joosu

"Tissien tasa-arvo"

Elelemme tasa-arvoisuuden kultaisia aikoja, mutta ovatko jotkut, Minna Haapkylän sanoja elokuvasta FC Venus lainatakseni, tasa-arvoisempia kuin toiset? Ajatellaanpa esim. niinkin yksinkertaista asiaa kuin alastomuus. Jos mies kuljeksii kesäisellä torilla ilman paitaa siihen tuskin kukaan kiinnittää sen kummempaa huomiota, saati siitä erityisesti pahastuu. Mutta laitetaanpa näiden miekkosten tilalle yläosattomia naikkosia niin johan alkaa kohina pottukauppiaiden keskuudessa yltyä. Tähän tilanteeseen vielä lisää löylyä lyödäkseni heitän kauniit ja pystyrintaiset leidit mäkeen ja korvaan heidät riippurintaisilla, raskausarpien koristamilla, kansaneläkettä nauttivalla tyttösillä, joilla elämän ehtoopuoli on jo käynnistynyt. Ja eikä aikaakaan kun sini-musta-valkoinen “valtiontaksi” heitä on jo kotiinsa kuskaamassa, kuskeinaan “ei niin hyvällä huumorilla” varustetut valtionpalkkalaiset. Vallitseeko naisten rintojen välillä epätasa-arvo? Ovatko kauniit ja kimmoisat rinnat tasa-arvoisempia kuin ikääntyneet lajitoverinsa? Ja tasa-arvoisuuden korkeimalla kunniapaikalla paistattelevat päiväänsä miesten, niinsanotusti virattomat nännykäiset, jotka saavat valtoimenaan retostella tasa-arvoisen valtiomme julkisillakin paikoilla. Olisi mielenkiintoista tietää päteekö sama seikka muihinkin ruumiinosiin. Esim. saako ulkomaalaistatuontia oleva “mahtimela” tasa-arvoisemman vastaanoton kesäisillä kaduillamme heiluessaan verraten skandinaviseen serkkuunsa, “tuppikulliin”?

t:Joosu

"Hassu jekku"

Vaikka seuraava kertomukseni saattaa joitakin häiritäkin, kerronpa sen silti. Tämä tapaus sijoittuu johonkin 90-luvun alkuun. Saimme veljeni kanssa nerokkaa idean harrastaa puhelinterroria ja päätimme kohdistaa sairaan huumorimme tällä kertaa eläkeläisiin. Varsinkin naissukupuoleen vaikkemme sovinisteja olekaan, ainoastaan sikoja. Etsimme puhelinluettelosta silloisen asuinpaikkamme eli Sonkajärven kohdalta naishenkilöiden numeroita joissa henkilön nimen kohdalla luki “eläk”. Soitimme numeroon ja esittäydyimme paikallislehden toimittajana ja kerroimme mummeleille heidän voittaneen 10 kiloa kahvia kyseisen ilmaisjakelulehden arvonnassa. Arvonta oli siis järjestetty kaikkien paikkakuntalaisten kesken jolloin siihen ei ollut itse tarvinnut osallistua. Kiitollisen tyytyväiset mummelit saivat myös kuulla, että heidän tulisi noutaa kahvinsa paikallisen palolaitoksen yhteydessä asuvalta palopäälliköltä joka oli vastuussa arvonnan järjestämisestä. Kahvit tulisi noutaa ennen kello neljää iltäpäivällä. Toistimme saman tarinan noin viidelle ikäneidolle. Asustelime aivan palolaitoksen kupeessa ja kello läheni neljää. Palolaitos on pitkän, loivasti viettävän pyörätien varrella ja kipusimme parvekkeelle ihastelemaan tulevaa sirkusta. Eipä aikaakaan kun mummeleita rupesi valumaan hissukseen rullapotkureillaan alas mäkeä ja suunnistavan palopäällikön ovelle jossa punaisen pöhöttyneenä, kenties krapulaisena, palomestari yritti selvitä asuntoonsa sisään tunkeilevan mummoparven invaasiolta. Aikamme mummojen sadattelua ja palopäällikön selittelyjä seurattuamme päätimme vaihtaa ilkivallan alaa konkreettisempaan suuntaan ja lähdimme heittelemään autoja kananmunilla. Sen pituinen se.

Ennustaja etana

Etanainen ennustaja.
Asusteli kodossansa.
Sarvillaan ennusteli aikoja tulevia, menneitä, olevia.
Kertoi sään kulloisen.
Itselleen niin mieluisen.
Sateinen kesä koittavi noille asukeille poloisille.
Hiirenkolon pienokaisille.
Säätä kuivaa povasi hän matosille maan.
Kodostansa pienoisesta.
Kotilolta kadonneesta.
Nääs etanat kun asu ei kuorissa.
Ei kävele housuissa suorissa maajussikaan.
Pellonpiennartaan.
Jo versoo pottu pellollansa.
Ajaneeko asiansa.
Pelättimme lintujen noiden.
Kaukaloiden tyhjyyttään ammottavien.
Edessä nyt porsaskatras huutaa.
Jo antaa luuta emäntä katille.
Eikä meidän Matille käy flaksi.
Ei tuo taksi kotiin latotansseista tyttöä.
Kaukana nuo ajat jo ovat.
Ajat menneet ja olevat.
Vaan ei vielä tulevat.
"Kysytään etanalta!"
Huutavi lapset.
Harmaahapset tuoleistansa.
Kiikkuvista kodeistansa.
Päivänsä viimeiset kuluttaa.
Jo odottaa multa maan sijoilleen asettujaa.
Odottaa ja odottaa.
Vaan koskaan tarpeekseen ei vieraita saa.

Joshua Samola