"Oikeutettu itsemurha"

Hei!

Sain tänään jälleen uutisen itsemurhan tehneestä kaveristani. Henkilö oli 22-23 vuotias, joten aika nuori. Mikä hänet tekoonsa ajoi jää varmaankin hämärän peittoon, mutta tarvitseeko itsemurhaa perustellakaan?
Vanhempamme, enemmän tai vähemmän, yhdessätuumin ovat jälkeläisensä, eli meidät, tähän maailmaan saattaneet. Tällöin he ovat ajatelleet ainoastaan itseään ja helpottaneet teollaan mahdollista vauvakuumettaan, eivät lainkaan tulleet ajatelleeksi sitä mitä Me olemme asiasta mieltä. Tällöin ei heidän tai kenenkään muunkaan tulisi estämän, mahdollista itsemurhayritystämme, tai kommentoida, kritisoida sen järkevyyttä.
Onko itsemurhassa järkeä? Omasta mielestäni kyllä on. Jos ihminen on, ikään katsomatta, tietoinen lopullisesta valinnastaan ja täydessä ymmärryksessä, tai edes hieman tolkuissaan, päättänyt lopettaa maallisen taipaleensa, on minusta hänellä siihen aina oikeus!
Jos haluaa ymmärtää elämää kokonaisuudessaan, ja saada siitä kaiken irti, on kuoltava, koska kaikella on kääntöpuolensa.
Miten ymmärtäisimme elämän ihanuutta jollemme pelkäisi kuolemaa? Sitä onko kuolemassa mitään pelättävää, on vaikeahko mennä ns. “asiantuntijoilta” kyselemään. Mutta Jos ajattelemme orgaanistaelämää kokonaisuutena, johon kuolema väistämättömästi, tavalla tai toisella, kuuluu, on meidän hyväksyttävä se tosiasia, että tasan puolet olemassaolon tarkoituksesta on kuolemaa ja toinen puoli elämää. Yleensä ensin eletään. Tai tiedä nyt sitäkään....
On helpompi ymmärtää noin 60-vuotiaan, perheensä, työnsä ja terveytensä menettäneen “ihmisraunion” itsemurhaa, koska mielestämme hänellä ei enää ollut syytä elää. Kuitenkin kuolema on kuolema, koskettipa se vastasyntynyttä vauvaa tai 92-vuotiasta invalidia.
Jos ihminen on elämäänsä tympääntynyt, ja kokee ettei hänellä ole täällä “maanpäällisessä helvetissä” enää mitään, jonka vuoksi taivalta jatkaa, niin ei muuta, kuin henki pois. Tämä kuullostaa rujolta ja julmalta, mutta tarkoituksenani ei ole yllyttää ketään itsemurhaan, tai edes sen suunnitteluun. Kuitenkin, jos päädytte tekemään itsemurhan, tehkää se vahingoittamatta muita fyysisesti. Siis älkää ajako autolla vastaan tulevan koulubussin nokkaan jne.
Sitä ei mielestäni tarvitse miettiä kuinka pahan olon itsemurha tuottaa, itsemurhan tehneen henkilön vanhemmille, lähimmäisille, kavereille....Kun meidät tänne synnytettiin, meidät tarkoitettiin elämään yksilöinä ja toimimaan oman parhaamme mukaan.
“Turha pyytää anteeksi sitä, että lyö vasaralla omaan sormeensa.”
Vertaukseni herättää joka tapauksessa kränää, koska ihmisten mielestä itsemurha ja vasaranisku sormeen ovat eriarvoisia asioita. Eivätkä ole! Jos kumpaisenkin teon takana on teon kohde itse!
Itsemurhan tehnyttä ihmistä ei pidä säälimän, eikä hänen omaistensa suruun ottaman kantaa. Siitä ei apua ole.
Turha kaunistella, ymmärtävänsä toisten tuskaa. Parempi ajatella, että itsemurhan tehnyt henkilö on päässyt haluamaansa päämäärään, ja onnellinen. Vihdoinkin.
Se ettei onnensa tullut kuntosalilla käynnistä, käteenvetämisestä tai purkkapallojen puhaltelusta, vaan kuolemasta, on tavallaan helpotus omaisillekin, koska löysipähän itsemurhan tehnyt hemmo keinon olonsa helpotukseen lopultakin.
“Elämä on kuoleman veriveli ja kun arkussa hautaan kannetaan on turha suunnitella comebackia.!
Vaikka olit kaverini en ryhdy sinua suremaan, itse parhaiten tiesit mitä teit, en ole mikään sinua asian suhteen neuvomaan, enkä sitä voisi tehdäkään. Toivotan sinulle tervemenoa, minne sitten päädytkin. Toivottavasti parempaan. Nähellään!
t: Joosu